LIV-televisiokanavalta tuli hiljakkoin ohjelmasarja Nätti nakuna kuusikymppisenä. Sarjassa esiteltiin muun muassa 72-vuotias lady, jonka "itseluottamus oli romahtanut" puolison kuoleman jälkeen. Hän ei pitänyt enää itsestään eikä ulkonäöstään. Muotiguru Gok Wanin hellässä huomassa rouvan elämä saatiin uuteen kukoistukseen. Hänen itseluottamustaan pönkitettiin kehujen, halien, pukeutumisneuvonnan, uusien vaatteiden, meikin ja kampauksen avulla. Julkinen esiintyminen ja aplodeeraus antoivat viime silauksen.
Pidän tämän tyyppisistä tv-ohjelmista. Älyn tasolla toki tiedän, että ne ovat aikuisten satuja, jotka on luotu edistämään kauneusteollisuuden myyntiä. Mutta on hauska katsoa, kun onnettomasta, rumasta löllykästä leivotaan nauravainen kaunotar. Muuttujiksi valitut naiset ovat aina sellaisia, jotka eivät koskaan aiemmin ole satsanneet itseensä, vaan ovat aina eläneet vain muita varten (uskoo ken tahtoo). Nyt heille vihdoinkin opetetaan, että myös itseä saa ajatella. Kaikki on mahdollista, kun vain uskoo omaan ihanuuteensa ja hieman shoppailee. Shoppailu ja ulkonäön muuttaminen kosmetiikan keinoin on olennaista, pelkkä itseensä uskominen ei riitä.
Formaatissa on ovelinta juuri se, kuinka shoppailu oikeutetaan. Muuttumisleikkiin valittu ansaitsee panostaa myös itseensä, koska hän on luonteeltaan hyvä ja elänyt elämänsä muiden hyväksi uhrautuen. Muuttumisleikkiin kuuluva shoppailu ja kauneudenhoito ei osoita pinnallisuutta, tuhlaavaisuutta tai itsekeskeisyyttä, vaan on asianomaiselle kuuluva palkkio, jonka yleisö aplodeerauksellaan siunaa. Ulkonäköä ei kohenneta ulkonäön itsensä vuoksi, vaan siksi, että se kohentaa muuttujanaisen itseluottamusta. Ohjelman maailmassa ei ole olemassa sellaisia asioita kuin ekologisuus, kulutuksen hillitseminen, kosmetiikkateollisuuden voitontavoittelu, tekstiiliteollisuuden ympäristövaikutukset - puhumattakaan sellaisesta mahdollisuudesta, että vaaterahat laittaisikin Punaisen Ristin tilille ja saisi kicksit sitä kautta.
Muuttumisleikki-ohjelmien tuottama mielihyvä liittyy kohdallani seuraaviin seikkoihin. Ensinnäkin uteliaisuuteni tyydyttyy: jaahas, tuon näköiseksi se saatiin muutettua. Toiseksi olen iloinen muuttujanaisen puolesta, sillä muuttumisleikkeihin valitaan aina sympaattisia naisia. He ovat herttaisia, kuten edellä mainittu isoäiti, tai niin rumia, että heitä on pakko sääliä ja toivoa heille apua. Kolmanneksi toivoni herää: minustakin saisi upean, kun hieman laittaisi... shoppailisi... Mutta tässä vaiheessa muutun aina surulliseksi, sillä ohjelma kannustaa minua tekemään sellaista, mitä en hyväksy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti