Kangasnenäliinahaaste

Luin teoksen Mitä järkeä olla vihreä (osa 2) (Perhemediat 2012). Teos on osa laajempaa sarjaa, jossa käsitellään ilmastonmuutosta ja ekologista elämäntapaa. Englanninkielinen alkuteos on kirjoitettu lapsille ja nuorille, mutta Suomen kirjastoissa tämä kirja on laitettu aikuisten hyllyyn.

Faktatiedon lisäksi kirjassa on hyviä ekovinkkejä. Luulin olevani edistynyt ekoilija, mutta vielä on näemmä paljon tehtävää. Teoksessa ehdotetaan joitakin sellaisia ekotekoja, jotka itse henkilökohtaisesti koen vaikeaksi. Esimerkkejä:

Älä osta pullotettua vettä - yksi pullollinen vastaa 25 litraa vesistön saastumisesta.

En minä normaalisti pullovettä juokaan. Mutta matkoilla olen ostanut pullovettä, kun muu vesi on ollut hankalammin saavutettavissa. Pitääpä yrittää enemmän harrastaa vesipullon täyttämistä.

Ota ämpäri mukaasi suihkuun ja käytä siihen kertynyt vesi puutarhan ja miksei myös sisätilojen viherkasvien kastelemiseen.

Minä käyn suihkussa vain silloin, kun olen likainen, ja silloin aina saippuoin itseni. Eihän sitä saippuavettä voi kasveille kaataa. Tuo ohje on varmaan tarkoitettu sellaisille, jotka käyvät päivittäin suihkussa esimerkiksi juoksulenkkihikeä huuhtomassa.

Pyydä vanhempiasi lopettamaan torjunta-aineiden käyttö kasvimaalla ja huolehtimaan siitä, että heidän käyttämänsä lannoitteet ovat luonnonmukaisia.

Auts! Viikko sitten ostin ensimmäisen kerran elämässäni etanamyrkkyä, koska etanat ovat järsineet kasvimaani nauriit ja kaalit lähes kokonaan. Etanoiden käsin poimiminen ei tehonnut. Myrkky auttoi, etanat hävisivät. Nyt iski syyllisyys. Käyttämäni lannoitteet kylläkin ovat luonnonmukaisia, sillä käytän vain kompostimultaa. Luultavasti yritän tulevina kesinä kasvattaa etanoille vähemmän mieluisia kasveja, esimerkiksi porkkanoita ja herneitä. Silloin etanamyrkkyä ei tarvita.

Isoäidin ajatus oli oikea - käytä pestäviä nenäliinoja paperinenäliinojen sijaan!

Auts! Tämä tuntuu vaikealta. Ällöttävältä. Mutta ohje on looginen. Vaikka talouspaperin ja paperinenäliinat voi laittaa biojätteeseen, niin niiden valmistus, pakkaus ja kuljetus kauppaan vievät energiaa. Ne pakataan muoviin. Talouspaperin käyttö yleistyi vasta suunnilleen 1970-luvulla. Monet pitivät sitä nykyajan hömpötyksenä ja saastuttavana turhakkeena. Siihen asti oltiin pärjätty ilman talouspaperia. Sitten talouspaperiin totuttiin.

Jotkut entisajan tavarat ovat sellaisia, etten haluaisi niitä takaisin, vaikka ne olisivat kuinka ekologisia. Esimerkiksi vauvoja voi mielestäni syöttää tuttipullosta, ei tarvitse käyttää lehmänsarvea, niin kuin ennen vanhaan. Mutta onko kankainen nenäliina sellainen asia, joka pitäisi haudata historian hämärään? Olin ajatellut, että kyllä on, mutta nyt kun kirjassa kehotetaan käyttämään kangasnenäliinoja, niin... Taidanpa ottaa haasteen vastaan ja kokeilla niiden käyttöä. Omista kaapeista löysin vain yhden pitsikoristeisen kangasnenäliinan, joten edessä on nenäliinojen ompelu.

Kirjan kielenkäytössä minua häiritsi sanojen "vihreä" ja "vihreät arvot" käyttö. Suomessa ne ovat poliittisesti latautuneita termejä, koska "vihreä" ilmaisee puoluekantaa. Myös "vihreät arvot" viittaa Vihreän liikkeen, siis puolueen, edustamiin arvoihin, joihin kuuluu muutakin kuin ympäristöpolitiikkaa. Vihreä liike ajaa esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja kirkon erottamista valtiosta. Vihreät arvot eivät siis ole synonyymi ympäristöarvoille. Mielestäni epäpoliittisessa yhteydessä olisi parempi käyttää termejä "ympäristöystävällinen", "ympäristötietoinen" ja "ympäristöarvot", vaikka ne ovatkin pitkiä sanoja. Ilmastonmuutos on niin tärkeä aihe, että valistuksessa käytettävän terminologian on oltava sellaista, että kaikkia poliittisia suuntia edustavat ihmiset voivat siihen samaistua. Jos esimerkiksi perussuomalaisia äänestävä henkilö ei voi Suomessa sanoa, että "minulla on vihreät arvot", vaikka kyseinen henkilö olisi kuinka ympäristötietoinen, niin mitä järkeä on viljellä sellaisia ilmaisuja.