Väestönkasvu

Päivän sanomalehti kertoo väestötutkijoiden olevan huolissaan Euroopan alhaisesta syntyvyydestä. Rand Europe -tutkimuslaitoksen edustaja Stijn Hoorens varoittaa, että väestön vähenemisen takia Euroopan bkt-kasvu putoaa 2000-luvun 2,7 prosentista noin 1,3 prosenttiin tulevan 50 vuoden aikana. Väestötieteilijä Carl Haub amerikkalaisesta Population Reference Bureau -laitoksesta puolestaan ennustaa monien maiden hyvinvointijärjestelmien romahtavan väestöpaineen alla. Lapsiluvun pitäisi kuulemma olla hieman yli kaksi, jotta väestömäärä pysyisi tasaisena.

Miksi näiden uutisten yhteydessä ei koskaan viitata ilmastonmuutokseen? Miksi ei puhuta maapallon kantokyvystä? Miksi samassa uutisessa ei koskaan kirjoiteta SEKÄ talouskasvusta että ilmastonmuutoksesta, SEKÄ väestömäärästä että luonnonvarojen rajallisuudesta? Miksi me ylläpidämme kalliita tutkimuslaitoksia, jos kukaan niissä ei vaivaudu YHDISTELEMÄÄN asioita? Miksi meidän tavallisten pulliaisten pitäisi vaikkapa pelkältä peruskoulupohjalta pystyä päättelemään, onko tuo lehtiuutinen uhkakuva, jonka perusteella pitäisi kiireesti ryhtyä lapsentekoon?

Tietenkin bkt-kasvu alenee tulevina vuosikymmeninä, niinhän sen on tarkoituskin. Kehitysmaiden on tarkoitus saada kehittyä vähän lisää eli kuluttaa enemmän, ja meidän länsimaiden on tarkoitus alentaa kulutustamme. Tietenkin hyvinvointijärjestelmät ovat ongelmissa, kun vanhuksia on enemmän kuin nuoria. Mutta juuri sitähän me pyydämme kehitysmailta: rajoittakaa syntyvyyttä. Jos se onnistuu, niin ihan samalla tavalla kehitysmaissa tulee olemaan enemmän vanhuksia kuin lapsia - ainakin jonkin aikaa.

Jos kaikki eläisivät kuten intialaiset (lue: kuluttaisivat yhtä vähän), niin puoli maapalloa riittäisi koko maailman väestölle. Luonnonvarojen riittävyyttä uhkaa juuri meidän länsimaisten tuhlaileva elämäntapa, josta meidän näyttää olevan tosi, tosi vaikea luopua. Eikö siis ole valtavan hyvä juttu, että tulevaisuudessa meitä tuhlailijoita on vähemmän?